Eka viikko takana - mitä ajatuksia?

Alkuun tulee paljon aina kaikkea uutta! Huhhuh!

Ensimmäinen viikko hurahti jo! Ehkä jotain kertoo ekasta viikosta, että blogissa on ollut hiljaista. Pureksitaan nyt ensin ekat fiilikset työssäoppimisen aloituksesta, ja mennään syvemmälle asioihin tuonnempana.

Aina kun uusi työssäoppiminen alkaa, on ensimmäinen viikko ehkä se rankin. Uusi paikka, uudet ihmiset, nimiä, asioita, paikkoja, ja paljon kaikkea uutta ihmeteltävää. Samalla yrittää omaksua kaikkea tulevaa, ja yrittää muistaa jo opittua. Oli kivaa saada työvaatteet ja avaimet, joilla kulkea. Niin kuin moni opiskelija tietää, niin ei ole ollenkaan selvä asia, että Suomessa saisi kaikissa työssäoppimispaikoissa työvaatteet, tai avaimia. Tämä herättää aina keskustelua. Moni opiskelija toivoo, että saisi työvaatteet tai esim. paikan t-paidan. Työvaate koetaan jo opiskeluaikoina tärkeäksi osaksi ”ammatillista minää”. Se myös suojaa, ja viestittää kuka olet.

Jokaisessa työssäoppimispaikassa on aina omat ”talon tavat” ja opiskelija on alkuun pää pyörällä. Tähän auttaa, kun paikan henkilökunta ottaa mukaan ja pitää huolta. Samat ovat kuviot, kun tekee harkkaa vaihdossa. Lisänä tietysti vieras maa, ja sen kulttuuri. Kaikki on vähän outoa ja vierasta -  pahimmillaan ja parhaimmillaan. Teen työssäoppimisen siis Los Cristianoksen Vintersolissa. Paikasta lisää täällä. Työkieli on ruotsi, ja asiakkaat ruotsalaisia ja norjalaisia pääsääntöisesti. Työpaikalla puhutaan ruotsin lisäksi myös englantia ja espanjaa vaihtelevasti. Ruotsia olen itse opiskellut noin kuutisen vuotta ja nyt lähihoitajaksi opiskellessani koulun ammatilliset kieliopinnot päälle. Erittäin suuri jännityksen aihe onkin - miten pärjään ruotsilla? Englanti on minulla vahva, ja espanjalla saan hoidettua esittelyt ja muuta pientä.

Näin alkuun tuntuu, että ymmärrän yllättävän hyvin työkavereita ja asiakkaita, mutta oma ruotsin tuottaminen puheeksi on välillä haastavampaa. Toki puhun ruotsia, ja tarvittaessa paikkaan englannilla. Tässäkin asiassa työkaverit, ohjaajat ovat avuksi ja ymmärtäväisiä. Ja asiakkaat myös, kun kerron taustani ja mistä tulen. Moni kuuleekin aksentista, ja kysyy, olenko Suomesta ennen kuin ehdin kertoakaan. Kuitenkin olen positiivisesti yllättynyt miten todella vähän käyttämäni kieli alkaa palautua pikkuhiljaa. Ja pitää muistaa, että oppimassahan täällä ollaan. Huomasin myös, että kun yhtäkkiä on vieraassa maassa ja käyttää kolmea eri kieltä, niin välillä menee iloisesi sekaisin kaikkea. Jag tycker att it is totally naturalmente!

Uskon että puhun todella paljon paremmin ruotsia, englantia ja espanjaakin, kun lähden takaisin Suomeen. Kielikokeen tein ennen tänne tuloa, ja uudestaan tämän päätyttyä. Mielenkiintoista seurata omaa kehittymistä. Viime viikon torstaina kävelin asunnolleni työpäivän jälkeen rantapaseota pitkin, ja huomasin ensimmäistä kertaa itsekseni ajattelevani på svenska! Edistystä siis tapahtuu!